Tekstin on koostanut nimimerkki tunturi75

TUNTURIPYÖRÄ OY



Historiaa



1920-luku
Marraskuun 22pvnä. vuonna 1922 Aarne Holmberg (Harkke) teki elinkeinoehtosopimuksen, jonka mukaan ”liikkeessä tultaisiin pääasiallisena työnä tekemään polkupyörä- ym. pienempiä mekanialaan kuuluvia korjaustöitä”. Toiminimelleen Turun Pyöräkellari Holmberg oli jo vuokrannut verstashuoneen J.J. Lundgrenilta Eerikinkatu 19:sta. Silloin 15-vuotias Eero Holmberg tuli liikkeeseen veljensä avuksi. Aarne Harkkkella oli jo monipuolinen pyöräalan kokemus liikettä perustaessa. Hän oli ollut Pyrkijän, Merilän ja Kauppatuvan palveluksessaan ja kotonaan hänellä oli täydellinen pyöräkorjaamon kalusto. Hän osti romupyöriä, kunnosti ja myi ne edelleen. Omille työnantajilleen hän oli osia ostaessaan asiakas, mutta pyöriä korjatessaan myös kilpailija. Laajentunut liiketoiminta vaati lisää tilaa ja vuonna 1927 pyöräkellari nousi katutasoon vuokraten myymälätilan Eerikinkatu 20:stä, johon tuli myös myyntiohjelmaan otettujen moottoripyörien korjaamo. Uuden myymälän avattuaan Pyöräkellari mainosti jo yhdeksän pyörämerkin valikoimaa. Osa oli maahantuojilta hankittuja, kuten Hermes ja Husqvarna ja osa itse tuontirunkoon koottuja, kuten Tunturi ja Victoria.

1930-luku
Pyörien ja osien valmistus ja korjaamotoiminta eivät mahtuneet enää samaan Eerikinkatu 19:n huoneistoon, jossa Aarne Holmberg aloitti yrityksen toiminnan. Vuonna 1933 hän sai vuokratuksi 800 neliön tehdastilan Tehtaan- ja Piispankadun kulmasta, jossa valmistus jatkui 1950-luvulle saakka. Valmistuksen, korjaamon ja myymälän erottamisen yhteydessä Aarnen nuorempi veli Eero alkoi hoitaa enemmän polkupyörien myyntityötä moottoripyöristä kiinnostuneen Aarnen jäädessä suuriin mittoihin paisuneen moottoripyöräkaupan ja – korjaamon johtoon.

1940-luku
Pyöräkellarin toiminta oli jakaantunut osaksi Turun keskustaan Eerikinkadulle ja osaksi tehtaalle Piispankadulle. Talvisodan aikana kaksi Pyöräkellarinpyöräkellarin työntekijää menehtyi pommituksissa ja liike kärsi vauriota. Eero Harkke oli rintamalla, joten yritys oli vanhemman veljen Aarnen hoidossa. Vuoden 1940 lopulla perustettiin Pyöräkellari Oy entisen Turun Pyöräkellari:n tilalle, jonka osakkaiksi tulivat Aarne ja Eero Harkke, heidän sisarensa Lyly Louhi ja kolme yrityksen vanhaa työntekijää. Ennen sotaa vallinneet hyvät näkymät innostivat Harkket katselemaan maata pyörätehtaan rakentamista varten. Vaihtoehdoista valittiin 5 000 neliön tontti Untamonkadulta, joka ostettiin välirauhan aikana keväällä 1941. Tontille ehdittiin hankkia tiilet ennen jatkosodan syttymistä, joka keskeytti kaikki suunnitelmat.

1950-luku
Vuoden 1950 lopulla Pyöräkellari Oy muutettiin Tunturipyörä Oy:ksi ja perustettiin uusi yhtiö Pyöräkellari Oy, joka osti Tunturipyörältä vähittäisliikkeen ja pyörä- ja moottoripyöräkorjaamon. Samassa yhteydessä aloitettiin jo vuonna 1941 hankitun teollisuustontin rakentaminen Turun Kupittaalla. 16 000 neliön tehdasrakennus valmistui hitaasti. Vuoden 1952 lopulla tehdas oli valmis, jolloin sinne muutettiin koneet ja lopullisesti toiminta oli yhden katon alla konttorin siirryttyä Kupittaalle huhtikuussa 1953. Talvella 1953 Tunturi aloitti vakavan myyntiverkoston rakentamisen ja laajentamisen. Myyntiverkosto perustui yksinmyyntiin ja Harkke korosti jatkuvasti menetelmän etuja ja valvoi mustasukkaisesti ettei hintoja ja piirirajoja loukattu. Myyntityön Eero harkke hoiti itse vuoteen 1955, jolloin hän otti yritykseen ensimmäisen myynnistä vastaavan esimiestason henkilön.
Vuonna 1956 Tunturipyörä Oy aloitti mopojen valmistuksen. Ensimmäinen mopo TP 166 valmistui vuonna 1956. Vuonna 1959 Tunturi toi markkinoille mallin PL 38/49-, joka oli levyrunkoinen.

1960-luku
60-luvulla Tunturin suosio kasvoi etenkin mopojen suunnalta, eikä sitä hidastanut vuoden 1962 nopeuskohu, päinvastoin Tunturin suosio kasvoi edelleen. Vuonna 1965 lanseeratun Jopon suosio alkoi kasvaa, vieden tunturin polkupyöräkäyttäjiä. Tunturi lanseerasi Poninsa vuonna 1967. Ponia valmistettiin aina 1970 luvun loppuun saakka. Ponin lanseerauksen jälkeen Tunturi oli tienhaarassa lopettaa koko pyörävalmistus tai lanseerata uusi halvempi pyöräsarja Pop. Jälkimmäinen ehdotus voitti ja Pop lanseerattiin vuonna 1968. Vuonna 1961 Tunturin vakiomallinen mopo sai rinnalleen erityisesti nuorisolle tarkoitetun mallin. Tunturi toi markkinoille automaattivaihteisen mopon vuonna 1965 ja seuraavana vuonna vakiomallisten mopojen rungot uusittiinvuonna vakiomallisten mopojen rungot uusittiin.1967 Tunturi mopojen valmistus ylitti 100 000 kappaleen rajan. Vuosikymmenen lopulla Tunturi, kuten muutkin mopovalmistajat kokeilivat tarjota markkinoille kevytmopoja, mutta huonoin menestyksin. Tunturin kevytmopo oli Puch:in tuotantoa, mutta se teipattiin Suomessa Tunturi Mikroksi.

1970-luku
Tunturin myynti kasvoi tasaisesti 1970-luvun alkuvuosina ja merkki saavutti markkinajohtajan aseman vuosikymmenen puolivälissä. 70-luvun alussa uusi mopoasetus toi tullessaan poljinpakon poistumisen. Tunturi Sportista tuli entistäkin moottoripyörämäinen. Vakiomallistakin tuli kolme eri mallia. Maxi käsivaihteinen ja polkimilla varustettu, Start jalkavaihteinen Kick startilla ja jalkatapeilla varustettu ja Automat jossa myös otettiin käyttöön jalkatapit ja Kick start. Vuonna 1976 Tunturipyörä Oy oli yksi neljästä, jolle myönnettiin Vuoden yrittäjä- palkinto. Muutamaa kuukautta myöhemmin Eero Harkken juhliessa 70-vuotis päiväänsä, hänelle myönnettiin teollisuusneuvoksen arvonimi. Tunturin suuruuden luoja ja Tunturi-hengen rakentaja Eero Harkke kuoli 71-vuotiaana 23.12.1978 ja hänen poikansa Esko-Matti Harkke jatkoi hänen työtään toimitusjohtajana. 1977 Sportin valmistus lopetettiin ja tilalle tuli putkirunkoinen Super Sport. Vuosikymmenen lopulla Tunturi aloitti oman kevytmopon valmistuksen, Cityn.

1980-luku
Tunturi toi markkinoille monia uusia malleja, kuten Vip, Break, Dx, Tiger, Trial. Vuosi 1982 toi tullessaan kypäräpakon, joka odotetusti leikkasi mopojen määrää. Tunturin käyttäjiä tämä uudistus vähensi huomattavasti ja erityisesti naiskäyttäjät harvenivat entisestään. 11.7.1984 Esko-Matti Harkken kuoltua tapaturmaisesti yhtiön toimitusjohtajaksi valittiin Heikki Sippolainen. Vuonna 1987 Tunturin moottorivalmistaja Puch joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja lopulta Piaggo osti sen. Tämän johdosta pappa-Tunturin valmistus loppui ja viimeinen mopo rullasi ulos 5.10.1987. 27 tuotantovuoden aikana Tunturia valmistettiin yli 400 000 kappaletta. Tunturin uudeksi moottorivalmistajaksi löytyi Morini Franco Motori. Mopo malleiksi jäivät City, Tiger Aqua ja - Air.

1990-luku
Tunturista oli tullut enemmän kuntopyörien ja polkupyörien valmistaja ja vuonna 1996 Tunturi lopetti mopojen valmistuksen kokonaan. 90- luvun lopulla Tunturipyörä Oy muutettiin Tunturi Oy:ksi. Tunturin Tehdastoiminta oli jakautunut ja 90-luvulla kuntopyörien ja polkupyörien valmistus siirrettiin samaan osoitteeseen Varusmestarintie 26:teen.

2000-luku
Vuodesta 2003 Tunturi on ollut osa Alankomaalaista Accell Group – Konsernia. Vuonna 2006 Tunturi siirsi polkupyörien valmistuksen kokonaisuudessaan Turusta Unkariin. Vuoden 2007 lopussa Tunturi lahjoitti mopojen lähetyskirjat Ama Ry:n huostaan.

Tietolähteenä käytetty Heikki Kuvan: Kaksipyöräisten vuosisata (1988) ja tekstissä esiintyy suoria lainauksia kyseisestä kirjasta.