1972 Maxi, ukin perintökalleus

Tunturi työn alla? Kerro siitä täällä!

1972 Maxi, ukin perintökalleus

ViestiKirjoittaja Dieselross » 21 Syys 2018, 13:55

Terve, uusi jäsen foorumilla. Ajattelin jokusen sanan rustailla tänne, niin jääpähän muistiin tuleville sukupolville.

Tosiaan aloitin pitkän harkinnan ja suunnittelun jälkeen palauttamaan omalta ukilta perittyä 1972 pappista liikenteeseen. Ukki oli tämän ostanut uutena tosiaan 1972 ja ajeli sillä satunnaisesti noin vuoteen 1988 tai 89 asti, jolloin kaatui mopolla alamäessä täydestä vauhdista asvaltin reunan halkeamasta. Hengen lähtö oli lähellä, ukki vietti pari viikkoa lasareetissa mutta toipui kuitenkin sitkeänä ukkona ja eli loppuvuoteen 1996 asti kunnes siirtyi ajasta ikuisuuteen. Sen verran tuo kaatuminen vaikutti, ettei ukki enää ajanut mopolla kuin pari kertaa sen jälkeen ja hän antoikin sen minulle jossain 1991 tai 1992 vuoden tienoilla ennakkoperintöä, sain vielä 100mk bensarahaa kyytipojaksi. :roll:

Pappis oli minulle tullessaan erittäin hyvässä käyttökunnossa, ukki oli selvästi pitänyt siitä tarkkana miehenä vuosien saatossa hyvää huolta ja huoltanut/huollattanut aina aikanaan jne. Kilometrejä oli siinä vaiheessa kertynyt mittariin vasta n. 1300. Kaatumisesta oli jäänyt muistoksi etuvalon kehykseen nirhama, tankin kulmaan ruttu ja ohjaustankoon ja siihen etuhaarukan kääntymisen toppariin vääntymä.

Tällä Tunskalla tuli ajeltua oma nuoruus lähinnä metsäteitä jne, koskaan tämä ei mulla ehtinyt kilvissä olemaan kun ns. virallinen mopoikä tuli ajettua Supersportilla. Satapiikin kortin kun sain 1996 tämä jäi talliin ja sittemmin latoon odottelemaan "parempaa aikaa". Muutaman kerran tuli kone käynnisteltyä seisonnan alkuvuosina, mutta sittemmin sekin homma jäi. Joskus 2010 kieppeillä kun oli talo jo rakennettu ja tallikin saatu lämpimäksi, hain tämän pois ladosta ja toin talliin jatkamaan sen Paremman Ajan(TM) odottelua. Tänä kesänä oman pojan jolla ikää 10 vuotta, into ja patistus pistää Pappis kuntoon alkoi käydä ylitsepääsemättömäksi ja nyt vihdoin ryhdyttiin hommiin. Tavoitteena olisi saada "vapuksi ajoon", mutta varmuuden vuoksi en vielä lukitse vuotta.

Koska laitteella on mittaamattomasti tunnearvoa, se on vielä suhteellisen ehjä ja siinä on hieno patina, en missään nimessä tee tästä kiillotettua näyttelykapinetta, vaan ajatus on palauttaa se teknisesti loistoonsa ja säilyttää patinoitunut ulkoasu.

Just tuli mieleen, että vaikka Tunska on asunut kanssani samassa osoitteessa jo n. 8 vuotta, en ole tainnut tulla ottaneeksi yhtään kuvaa lähtökohdasta. Aloiteltiin kuitenkin projekti pudottamalla takapyörä ja kone irti ja ruvettiin poistamaan 46 vuoden sedimenttejä. Jotain osia jo aloitin haalimaan, renkaiksi hapertuneiden Leijonien tilalle löytyi Michelinin M62 Gazellet (joo, on varmaan puristien mielestä liian modernit mutta ajoonhan tämä on tulossa) lähiseudun Motonetistä, sisärenkaat ja ketjut on myös jo odottelemassa. Koneeseen ajattelin laittaa uudet laakerit "varmuuden vuoksi" kun ehti kuitenkin aika kauan seisomaan kylmässä varastossa, tiivisteet ja stefat tietty vaihtoon samalla kun miilun aukaisee. Pitää tarkistella mäntä/sylkkä kunhan ehtii saamaan osat pöydälle. Jarrut ja sähköt pitää uusia/käydä läpi, samoin kaikki vaijerit on vaihtolistalla.

Osapuutteita tällä hetkellä tiedossa on ainakin seuraavat:
- moottorin suojamuovit, jos jollakin on alkuperäiset tallessa ja joutavana niin ostan. Ei tarvitse olla virheettömät, sopiva patina on plussaa.
- valokatkaisin alkuperäinen, oma on murtunut siitä kiinnikkepannan reiästä ja roikkuu nyt johtojen varassa irrallaan
- ehjä alkuperäinen äänenvaimennin, yhden ostin jo rompepäiviltä mutta se on aika rujon näköinen, liian kiiltävää uustuotantokampetta en kehtaa laittaa tähän mopoon


Lisäilen tähän jatkoksi jossain vaiheessa kuvia ja muuta juttua prosessin edetessä.
Dieselross
Kolmipyörä
 
Viestit: 1
Liittynyt: 21 Syys 2018, 12:49

Paluu Projektit

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa